Keskipäivän karhea veisu

Maatalon työt toistuvat päivittäin samanlaisina, mutta se ei miestä haittaa. Välillä voi kirjoittaa tai soittaa selloa, työpäivät vaimon kanssa ovat aina antoisia. Luonnon tarkkailu on osa molempien elämää. Pariskunta ei kuitenkaan ole ihan nuori – yhtenä päivänä mies tarvitsee ensimmäiset lukulasinsa. Onko syynä ikä vai mikä, mutta miehen mieleen alkaa nousta myös tummia ajatuksia. Mitä järkeä heidän toisteisessa arjessaan on? Ovatko he kuin kaksi harmaata hiirtä ainaisessa työnteossa?Keskipäivän karhea veisu on romaani identiteetistä ja vanhenemisesta.-