LXIV.
Jälkiliite
Kun La Rochelle ei saanut Buckingham'in lupaamaa Englannin laivaston apua, antautui se vuoden piirityksen perästä; Lokakuun 28 päivänä v. 1628 allekirjoitettiin antaumuskirja.
Kuningas palasi juhlallisesti Pariisiin Joulukuun 23 päivänä samaa vuotta. Hänelle valmistettiin riemujuhla, ikäänkuin hän olisi kukistanut viholliset eikä ranskalaisia. Hän tuli kaupunkiin Saint-Jaques'in esikaupungin kautta viheriäisten kunniaporttien lävitse.
D'Artagnan astui uuteen arvoonsa. Porthos erosi palveluksesta ja nai seuraavana vuonna rouva Coquenard'in; tuo niin hartaasti haluttu raha-arkku sisälsi kahdeksan tuhatta livreä.
Mousqueton sai komean livreen ja nautti onnea, jota hän koko elämänsä oli uneksinut, nimittäin seista kullattujen vaunujen takana.
Tehtyänsä matkan Lothringiin, Aramis katosi kokonaan ja lakkasi kirjoittamasta ystävillensä. Rouva de Chevreuse'n kautta saatiin sittemmin tietää, että hän oli mennyt Nancy'n luostariin.
Bazin oli otettu maalliseksi veljeksi.
Athos pysyi muskettisoturina d'Artagnan'in päällikkyyden alaisena vuoteen 1631, jolloin hän, käytyänsä Roussillon'issa, otti myöskin eron palveluksesta, sanoen syyksi että hän Roussillon'issa oli perinyt pienen tilan.
Grimaud seurasi Athoksen mukana.
D'Artagnan taisteli kolme kertaa Rochefort'in kanssa, ja haavoitti häntä yhtä monta kertaa.
– Luultavasti minä tapan teidät neljännellä kerralla, sanoi hän ojentaessaan Rochefort'ille kätensä, nostaaksensa häntä jaloilleen.
– Sitten on parempi sekä teille että minulle, ett'emme taistele enää, vastasi haavoitettu. Saakeli! Minä olen teidän ystävänne enemmän kuin luulettekaan, sillä aivan ensi kohtaamisestamme asti olisin voinut ottaa teiltä hengen, jos vaan olisin maininnut sanankaan kardinaalille.
He syleilivät toisiansa, tällä kertaa vapaasta tahdosta ja täydellisessä sovinnossa.
Planchet sai Rochefort'ilta kersantin paikan henkivartiossa.
Herra Bonacieux eli hyvin levollisena, ei tiennyt vähintäkään minne hänen vaimonsa oli joutunut, eikä suuresti välittänytkään sen tietämisestä. Eräänä päivänä oli hän niin varomaton, että muistutti kardinaalia olemisestansa. Tämä antoi vastata hänelle, että hän pitäisi huolen hänen vastaisesta toimeentulostansa.
Niinpä, kun hän seuraavana päivänä kello seitsemän iltasella lähti kodistansa, mennäksensä Louvreen, ei häntä enää nähty Fossoyeurs'in kadulla. Niiden ajatus, jotka luulivat parhaiten asian tietävänsä, oli että hän jossakin kuninkaallisessa linnassa sai elatuksen ja asunnon Hänen anteliaan Ylhäisyytensä kustannuksella.