"Minä voin tuskin mielessäni kuvitella tuota asemaa – mitä tämä kaikki on, Ivan?" keskeytti yhtäkkiä Aljoosha, joka oli äänettömänä kuunnellut veljensä kertomusta. "Onko tämä hurjistelevaa mielikuvitusta vai joku vanhuksen erehdys suunnaton väärinkäsitys?"
"Olkoon se mitä viimeksi sanoit, jos niin tahdot", nauroi Ivan, "koska nykyaikainen realismi on niin turmellut makusi, ettet kykene tajuamaan mitään mielikuvituksen luomaa… Olkoon se väärinkäsitys, jos tahdot. Onhan inkvisitori 90 vuotias ja hän on hyvinkin voinut tulla hulluksi vallanhimon kiintoajatuksesta, tai saattoi se olla mieletöntä harhanäkyä, kuolevan miehen kuvittelua, kun hänen aivonsa olivat liiaksi kuumentuneet aamupäivän satoja kerettiläisiä poltettaissa… Mutta mitä runoelmaan kuuluu, josko se oli väärinkäsitystä vai hillitöntä mielikuvitusta? Kysymys on vain, että vanhuksen on avattava sydämensä, että hänen on viimeinkin tunnustettava ajatuksensa, että hetki on tullut, jolloin hänen on puhuttava suoraan ja sanottava ääneen se, mitä hän 90 vuotta on pitänyt salassa omaan sydämeensä kätkettynä."
"Entä hänen vankinsa, eikö Hän ensinkään vastaa? Pysyykö Hän ääneti katsellen vanhusta sanaakaan sanomatta?"
"Tietysti – eikä muuten voisi ollakaan", vastasi Ivan. "Suurinkvisitori alkaa heti ensimäiset sanansa lausumalla, ettei vangilla ole oikeutta lisätä tavuakaan siihen, mitä Hän on ennen sanonut. Jotta asema olisi heti alusta pitäin selvä, on tuo ensimäinen yksinpuhelu tarkotettu antamaan lukijalle sen perusaatteen, joka on roomalaiskatolilaisuuden takana. Mikäli osaan tulkita hänen sanojaan, hän tarkottaa: Kaiken olet Sinä antanut paaville ja kaikki on hänen hallussaan; Sinulla ei ole mitään syytä palata ja estää meitä työssämme. Tässä mielessä jesuitat sekä puhuvat että kirjottavat.
"… 'Onko Sinulla oikeutta julaista ainoatakaan mysteriota siitä maailmasta, mistä tulet?' Näin kysyy Häneltä vanha inkvisitori ja heti vastaa Hänen puolestaan: Ei, Sinulla ei ole siihen oikeutta. Sillä se olisi lisäämistä siihen, mitä Sinä jo ennen olet sanonut, siis Sinä ihmisiltä riistäisit sen vapauden, jonka puolesta taistelit, kun olit maan päällä… Kaikki mitä Sinä nyt uutta julistaisit, olisi pidettävä yrityksenä tuon valinnanvapauden rajottamiseen, sillä sehän tulisi uutena yliluonnollisena ilmotuksena, joka asettuisi vanhan viisitoista vuosisataa sitten annetun ilmotuksen yläpuolelle. Silloin Sinä niin usein sanoit kansalle: 'totuus on tekevä teidät vapaiksi. Katso siis nyt vapaata kansaasi!' – lisää vanhus ivaten. 'Niin – se on maksanut maailmalle paljon', hän jatkaa katsoen ankarasti uhriinsa. 'Mutta me olemme viimeinkin päättäneet sen tehtävän ja – Sinun nimessäsi… Viisitoista pitkää vuosisataa meidän oli ponnistettava ja kärsittävä tuon vapauden tähden, mutta nyt me olemme voittaneet ja meidän työmme on täytetty ja hyvin ja lujasti se on täytetty… Etkö Sinä usko sitä lujaksi?.. ja miksi katsot minuun niin lempeästi kuin minä en ansaitsisi edes Sinun inhoasi?.. Etkö sitten tiedä, että nyt ja vasta nyt Sinun kansasi voi tuntea olevansa varma vapaudestaan ja siihen tyytyväinen; nimittäin vasta silloin, kun he ovat itsestään ja vapaasta tahdostaan jättäneet vapautensa meidän käsiimme laskeutumalla alistuvasti meidän jalkoihimme. Tämän me siis olemme tehneet. Tähänkö Sinä pyrit? Tämänkölaista vapautta sinä heille lupasit?'"
"Nyt taaskaan minä en ymmärrä", keskeytti Aljoosha. "Ilveileekö tuo vanhus?"
"Ei suinkaan. Hän vakavasti pitää tätä suurena palveluksena, jonka hän itse, hänen munkki-veljensä ja jesuitat ovat tehneet ihmiskunnalle, kun he ovat voittaneet ja alistaneet vapauden oman auktoritetinsa alaiseksi, ja hän kerskailee siitä, että tämä tapahtui maailman hyväksi. Sillä vasta nyt, hän sanoo (puhuen inkvisitionista), on meille tullut mahdolliseksi ensimäisen kerran vakavasti ajatella ihmisten onnea. Ihminen on synnynnäisesti kapinoitsija, ja voiko kapinoitsija olla koskaan onnellinen?.. Sinua on siitä varotettu, mutta nähtävästi turhaan, koska Sinä hylkäsit ainoan keinon, joka olisi tehnyt ihmiskunnan onnelliseksi. Poislähtiessäsi Sinä toki jätit tehtävän meille… Sinä olit luvannut, vahvistaen lupauksen omilla sanoillasi, että annat meille oikeuden sitoa ja päästää, ja varmaan Sinä et nyt voi sitä oikeutta meiltä riistää?"
"Mutta mitä hän tarkottaa sanoessaan: Sinua on kyllä varotettu?" kysyi
"Mäissä sanoissa on juuri avain siihen, mitä vanhuksella on sanottavana omaksi puolustuksekseen. Mutta kuuntele:
"'Tuo kauhistuttava, mutta viisas henki, tyhjäksi tulemisen ja olemattomuuden henki', jatkaa inkvisitori, 'suuri kieltämisen henki keskusteli Sinun kanssasi erämaassa, ja meille sanotaan, että hän kiusasi Sinua… Niinkö todella? Jos niin oli, niin mahdotonta on lausua mitään todempaa kuin mitä hän lausui kolmessa tarjouksessaan, jotka Sinä hylkäsit ja joita tavallisesti kutsutaan kiusauksiksi. Niin, jos koskaan on maan päällä ollut todellista ja hämmästyttävää ihmettä, niin se tapahtui sinä päivänä kun Sinua kolme kertaa kiusattiin, ja juuri noihin kolmeen lyhyeen lauseeseen sisältyy tuo ihme. Jos olisi mahdollista, että ne ainiaaksi häviäisivät ja katoisivat jättämättä mitään jälkeä tai muistoa ihmisille, ja että olisi välttämätöntä taas keksiä nämä kiusaukset ja panna ne uudestaan Sinun elämäkertomukseesi, niin luuletko, että kaikki maailman viisaat, kaikki lainoppineet, vihityt, filosoofit ja ajattelijat, jos heitä kehotettaisiin muodostamaan kolme kysymystä, mitkä vastaisivat tapauksen suurenmoisuutta ja mitkä näiden lailla kolmessa lyhyessä lauseessa kertoisivat tämän maailman ja ihmiskunnan koko tulevan historian – luuletko, minä kysyn, että ne kaikki yhteisin ponnistuksin voisivat koskaan löytää mitään niin mahtavaa ja suurenmoista kuin ne kolme tarjousta, jotka suuri ja kaikkiviisas Henki Sinulle tarjosi erämaassa? Kun vaan arvostelee niiden ihmeellistä sopivaisuutta, voi heti ymmärtää, että ne eivät lähteneet mistään rajallisesta maallisesta älystä, vaan itse Ikuisesta ja Ehdottomasta. Näissä kolmessa tarjouksessa me löydämme yhdistettynä ja meille ennustettuna ihmiskunnan koko myöhemmän historian. Meille näytetään ikäänkuin kolme kuvaa, jotka itsessään sisältävät kaikki tulevat arvotuksentapaiset ratkaisemattomat ihmisluonnon pulmat ja ristiriidat. Siihen aikaan ei vielä ollut yhtä selvä kuin nykyään se ihmeellinen viisaus, mikä niihin sisältyi, sillä tulevaisuus oli vielä verhottu; mutta nyt viidentoista vuosisadan kuluttua me näemme, että kaikki näissä kolmessa kysymyksessä ihmeellisesti ennustettiin ja yhden kirjaimenkin lisääminen tähän profetiaan tai siitä poisottaminen olisi aivan mahdotonta.'
"'Päätä siis itse!' jatkoi inkvisiittori ankarasti, 'kuka teistä kahdesta oli oikeassa: Sinä, joka hylkäsit, vai hän, joka tarjosi? Muista ensimäistä hienosti tehtyä kysymystä, joka kuului: tahdotko mennä maailmaan tyhjin käsin? Uskallatko sinne mennä epämääräisellä ja hämärällä vapauden lupauksella, jota ihmiset, luonnostaan typerät ja järjestymättömät, eivät kykene ymmärtämään vaan ainoastaan välttämään ja pelkäämään? Sillä ei milloinkaan ole mikään ollut ihmissuvulle sietämättömämpää kuin personallinen vapaus. Näetkö näitä kiviä autiossa kaameassa erämaassa? Käske, että nämä kivet muuttuisivat leiviksi – silloin ihmiset tulevat jälessäsi juoksemaan tottelevaisina ja kiitollisina kuin karjalauma. Mutta silloinkin he pysyvät epäluottavaisina ja vapisevina, peläten, että Sinä vedät pois kätesi ja he menettäisivät leipänsä. Sinä kieltäydyit tuota tarjousta vastaanottamasta, kun pelkäsit ihmisiltä riistää heidän vapaan valintaansa; sillä missä on valinnan vapaus, jos ihmiset lahjotaan leivällä? Ihminen ei elä ainoastaan leivällä – oli Sinun vastauksesi. Sinä et näy tietäneen, että juuri maallisen leivän nimessä tuo maan henki kerran oli nouseva ja taisteleva Sinua vastaan ja viimein Sinut voittava, ja että nälkäiset kansajoukot tulisivat sitä seuraamaan huutaen: Kuka on niinkuin tämä peto, joka saattaa tulenkin taivaasta lankeemaan? Etkö Sinä tiedä, että vain muutaman vuosisadan päästä koko ihmiskunta tulee julistamaan omassa viisaudessaan äänenkannattajansa tieteen kautta, ettei ole enää mitään rikosta eikä syntiä maan päällä vaan ainoastaan nälkäisiä ihmisiä? Ravitse meitä ensin ja sitten käske meitä olemaan hyviä, tulee olemaan kirjotetettuna siihen lippuun, joka nostetaan Sinua vastaan – lippuun, joka tulee hävittämään kirkkosi perustuksiaan myöten ja Sinun temppelisi päälle jälleen pystyttämään kauhistuttavan Babelin tornin. Ja vaikka sen rakentaminen jäisikin päättämättä, niinkuin tuon ensimäisen rakennuksen, niin se tosiasia on jälellä, että Sinä olisit voinut – mutta et tahtonut – estää rakentamasta tuota uutta tornia, jos olisit vain hyväksynyt tarjouksen ja pelastanut ihmiset tuhatvuotisesta hyödyttömästä kärsimyksestä.'
"'Ja meidän puoleemme kansa tulee jälleen kääntymään. He tulevat etsimään meitä kaikkialta ja he tulevat löytämään meidät maan alta katakombeista – sillä meitä tullaan jälleen vainoomaan marttyyreina – ja he tulevat meille huutamaan: Ravitkaa meitä, sillä ne, jotka lupasivat meille tulen taivaasta, ovat meidät pettäneet. Me heidän puolestaan lopetamme tornin rakentamisen. Sillä vasta ne, jotka heitä ravitsevat, tulevat sen työn päättämään, ja me tulemme heitä ravitsemaan Sinun nimessäsi ja valehtelemaan heille, että se tapahtuu Sinun nimessäsi. Eivät milloinkaan, eivät milloinkaan he opi itseään ravitsemaan ilman meidän apuamme. Ei mikään tiede voi antaa heille leipää niinkauankun he pysyvät vapaina, niinkauankun he eivät tahdo laskea vapauttansa meidän jalkoihimme, sanoen: Orjuuta, mutta ravitse meitä. Se päivä on tuleva, jolloin ihmiset käsittävät, että vapaus ja jokapäiväinen leipä kaikkein tarpeeksi on mahdoton ajatellakaan eikä niitä molempia voi yhdessä saavuttaa, koska ihmiset eivät koskaan voi oikeudenmukaisesti jakaa niitä keskenään.'