Kristus inkvisitorin edessä

"'Me tulemme myöskin opettamaan, etteivät he voi koskaan olla vapaita, sillä he ovat heikkoja, paheellisia, onnettomia heittiöitä, syntymästään asti ilkeitä ja tottelemattomia. Sinä olit luvannut heille elämän leipää, taivaan leipää; mutta minä kysyn Sinulta taaskin: voiko tuo leipä milloinkaan heikon ja paheellisen, aina kiittämättömän ihmiskunnan mielestä vastata heidän jokapäiväistä leipäänsä? Ja vaikkapa tuhannet ja kymmenet tuhannet Sinua seuraisivat taivaallisen leipäsi vuoksi ja sen nimessä, niin mitä tulee niistä miljoonista ja sadoista miljoonista ihmisolennoista, jotka ovat niin heikkoja, että maallisen leivän vuoksi halveksivat taivaallista leipää? Vai ovatko ainoastaan nuo kymmenet tuhannet suurten ja voimakasten joukosta valitut Sinulle rakkaita, mutta muut miljoonat, jotka ovat yhtä lukemattomia kuin meren santa, nuo heikot ja rakkautta kaipaavat – ovatko ne käytettävät vain aineksina edellisiä varten? Ei, ei! Meidän mielestämme ja meidän kannaltamme nuo heikot ja alhaiset ovat sitä rakkaampia. Totta kyllä, he ovat paheellisia ja kapinallisia, mutta me pakotamme heidät tottelevaisuuteen ja he tulevat enimmän heitä ihailemaan. He tulevat pitämään meitä jumalina ja olemaan kiitollisia niille, jotka ovat suostuneet johtamaan joukkoja ja kantamaan heidän liian raskasta vapauden taakkaansa, siten että ovat heitä hallinneet – niin kauhistuttavalta tulee vapaus viimein tuntumaan ihmisistä. Sitten me sanomme heille, että me Sinun tahtoasi totellen ja Sinun nimessäsi hallitsemme heitä. Me petämme heitä tällä taas ja valehtelemme heille yhä uudestaan – sillä emme milloinkaan, milloinkaan enää salli Sinun tulla joukkoomme. Tästä petoksesta me kyllä saamme oman kärsimyksemme, sillä meidän täytyy ikuisesti valehdella eikä milloinkaan lakata valehtelemasta.'

"'Tuo on ensimäisen kiusauksen salainen merkitys ja sen Sinä hylkäsit erämaassa vapauden tähden, jota pidit kaikkein korkeimmassa arvossa. Mutta Sinun kiusaajasi tarjous sisälsi toisenkin suuren salaisuuden. Jos olisit hyväksynyt leivän, niin olisit tyydyttänyt kaikkien ihmisolentojen sydämessä asuvaa yhtämittaista kaipausta ja ikävöimistä, olisit ratkaissut kaikkein vaikeimman arvoituksen – ketä tai mitä pitää meidän palvella? Ei ole mitään suurempaa ja tuskallisempaa haittaa sillä ihmisellä, joka on vapautunut uskonnollisista ennakkoluuloista, kuin mistä hän pikemmin löytäisi uuden esineen tai aatteen palvellakseen. Mutta ihminen koettaa aina kumartaa sellaista, jota suuri enemmistö tunnustaa, ja mieluimmin sellaista, jolle kaikki yksimielisesti ja epäröimättä kumartavat. Sillä näiden onnettomien raukkojen pääharrastus ei ole löytää oman valintansa mukainen epäjumala, vaan löytää se, johon kaikki muut uskovat, ja jota he saavat joukolla kumartaa. Juuri tuo vaistomainen tarve saada yhdessä palvella on kaikkein ihmisten suurin tuska, ja on ollut aikojen alusta ihmiskunnan suurimpana huolena. Juuri saadakseen aikaan tällaisen samanlaisen uskonnon ja jumalanpalveluksen ihmiset tappoivat toisiaan miekalla. He loivat jumalia itselleen ja heti alkoivat toinen toisilleen huutaa: hylätkää te omat jumalanne, tulkaa ja kumartakaa meidän jumalaamme. Ja näin he tulevat tekemään maailman loppuun asti; he tulevat tekemään niin silloinkin, kun jumalat ovat hävinneet, sillä silloin he tulevat kumartamaan ja palvelemaan jotakin aatetta.'

"'Sinä tiesit, et voinut olla tietämättä tuosta ihmisluonnon pääperusteesta ja kuitenkin Sinä hylkäsit sen ainoan ehdottoman lipun, joka Sinulle tarjottiin, sen, jolle kaikki olisivat pysyneet uskollisina ja jolle kaikki olisivat kumartaneet – jokapäiväisen leivän viirin, sen hylkäsit vapauden ja 'jumalan valtakunnan leivän' vuoksi. Mutta toistan sinulle vielä, että ihmisellä ei ole eläessään suurempaa hätää kuin löytää joku, jolle hän voi jättää tuon vapauden lahjan, jonka hän onnettomuudekseen on saanut syntyessään. Ja ainoastaan se ihminen kykenee vaientamaan ja rauhottamaan heidän omaatuntoaan, joka onnistuu valtaamaan ihmisten vapauden. Kun jokapäiväinen leipä Sinulle neuvottiin, tarjottiin sen kautta Sinulle vastustamaton mahti: näytä ihmiselle leivän saanti, niin hän tulee Sinua seuraamaan, sillä mitä hän voi vähemmän vastustaa kuin leivän vetovoimaa? Mutta jos toinen onnistuu lisäksi hänen omantuntonsa valtaamaan – oi! silloin sekin lippu unohtuu ja seurataan sitä, joka on omattunnot voittanut ja alistanut.'

"'Siinä Sinä kyllä olit oikeassa. Sillä ihmisen onnen mysterio ei ole ainoastaan elämisen halussa vaan tuossa kysymyksessä – minkä vuoksi ensinkään on elettävä? Jollei ole mitään selvää käsitystä elämisen syystä, ei ihminen suostu ollenkaan elämään vaan mieluimmin hävittää itsensä kuin viipyy maan päällä, vaikka hänellä olisi yltäkyllin leipää ympärillään. Tämä on totta. Mutta miten on käynyt? Sen sijaan että olisit vallannut ihmisten vapauden, olet tahtonut sitä vielä enemmän laajentaa. Oletko taaskin unohtanut, että ihmiselle lepo ja vieläpä kuolema on mieluisempi kuin vapaa valinta hyvän ja pahan välillä? Ei mikään ensin hänen silmilleen tunnu viekottavammalta kuin omantunnon vapaus, ja kuitenkaan ei mikään ole tuskallisempaa. Ja katso! sen sijaan että olisit laskenut lujan perustuksen, jolle kerta kaikkiaan ihmisten omatunto olisi voinut nojautua, Sinä koetit heissä yllyttää esille kaikkea, mikä on epäluonnollista, salaperäistä, määrittelemätöntä, kaikkea, mikä on ihmiskykyä korkeampaa, ja olet toiminut aivan kuin Sinulla ei olisi mitään rakkautta ihmisiä kohtaan ja kuitenkin sanoit tulleesi: antamaan henkesi ystäviesi edestä.'

"'Sinä olet kuormittanut ihmissielua sellaisella tuskalla, joka siihen saakka oli tuntematon. Sinä kaipasit vapaasti annettua rakkautta ja koetit houkuttelemalla ja lumoamalla ihmistä kasvattaa häntä omasta vapaasta tahdostaan seuraamaan Sinun polkujasi eikä sitä vanhaa viisasta lakia, joka häntä piti alamaisuudessa. Sinä annoit hänelle oikeuden tästä lähin valita ja vapaasti päättää, mikä hänelle olisi hyvää ja mikä pahaa, ainoana johtonaan Sinun kuvasi hänen sydämessään. Mutta oletko koskaan uneksinut sitä mahdollisuutta, ei, vaan sitä varmuutta, että ihminen jonakin päivänä lopullisesti hylkäisi ja kääntäisi nurin Sinun kuvasi ja sinun totuutesi, kun hän huomaisi saaneensa tuon kauhistuttavan taakan, valinnanvapauden? Arvasitko, että tulisi aika, jolloin ihmiset huudahtaisivat, että Sinussa ei voi olla totuutta eikä valoa, sillä ei kukaan voinut heitä saattaa suurempaan hämmennykseen ja sielulliseen kärsimykseen kuin Sinä antamalla heille niin monia huolia ja ratkaisemattomia kysymyksiä. Siis sinä itse olet matkaan saattanut oman valtakuntasi häviön eikä kukaan muu ole siitä moitittava kuin Sinä itse.'

"'Ja kuitenkin Sinulle tarjottiin kaikki menestymisen mahdollisuudet. On kolme voimaa, kolme merkillistä mahtia, jotka voivat voittaa ja ainiaaksi kietoa noiden heikkojen kapinoitsijoiden – ihmisten – omantunnon heidän omaksi parhaakseen. Nämä voimat ovat: ihme, salaisuus ja mahtivalta. Sinä olet hylännyt kaikki nämä kolme ja siis olet ollut ensimäisenä antamassa huonon esimerkin. Tuo kauhistuttava kaikkiviisas Henki asetti Sinut temppelin harjalle ja sanoi Sinulle: Jos olet jumalan poika, niin heittäydy alas, sillä kirjotettu on: Hän antaa käskyn enkeleillensä Sinusta ja he käsillään Sinua kantavat, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi. Tuolla tavalla olisi uskosi Isään tullut aivan silminnähtäväksi, mutta Sinä kieltäysit sitä neuvoa tottelemasta. Epäilemättä Sinä silloin toimit mahtavalla ylpeydellä kuten jumala, mutta ihmiset – tuo heikko ja kapinoiva sukukunta – ovatko he myös jumalia, että voisivat ymmärtää Sinun kieltäymystäsi? Tietysti Sinä tiesit, että jos olisit astunut ainoankin askeleen eteenpäin, jos olisit liikahtanut heittäytyäksesi alas, niin olisit kiusannut Herraa Sinun Jumalaasi ja yhtäkkiä kadottanut kaiken uskosi Häneen ja pudonnut murskaksi sitä maata vastaan, jota tulit pelastamaan, ja siten olisit antanut sen viisaan Hengen, joka tuli Sinua kiusaamaan, voitostaan riemuita ja ylpeillä. Mutta kuinka monta Sinun kaltaistasi löytyy tämän maan päällä? Saatatko Sinä koskaan kuvitella, että ihmisillä tulisi olemaan voimaa vastustaa samaa kiusausta?'

"'Voiko ihmisluonto hylätä ihmeiden vakuutusvoiman ja noina kauhistuttavina elämän hetkinä, jolloin kaikkein syvimmät, tuskallisimmat ja sotkeutuneimmat kysymykset kamppailevat ihmissielussa – luottaa sydämensä vapaaseen päätökseen ainoana ratkaisuna? Oi, Sinä tiesit kyllä, että tuo tekosi tulisi painettavaksi kirjoihin tulevien aikojen varalle ja tieto siitä tulisi kulkemaan maan ääriin asti, ja toivoit, että Sinun esimerkkiäsi seuraten ihmiset pysyisivät uskollisina omalle jumalalleen, tarvitsematta mitään ihmeitä tekemään heidän uskoaan eläväksi. Mutta Sinä et tiennyt, siltä näyttää, että niinpiankun ihminen hylkäisi ihmeet, hän hylkäisi myöskin Jumalan, sillä hän etsii vähemmän Jumalaa kuin jotakin merkkiä hänestä. Ja koska siis on ihmiskyvylle mahdotonta olla ilman ihmeitä, niin he mieluummin tulevat itse luomaan itselleen uusia ihmeitä kuin elävät ilman niitä; he tulevat kumartamaan ja palvelemaan enteitä ja ennustuksia ja vanhojen noitien taikaa, silloinkin kun ovat satakertaisesti kapinoitsijoita, vääräoppisia ja jumalankieltäjiä. Sinä kieltäydyit tulemasta alas ristiltä silloin kun kansa pilkaten ja päätänsä väännellen sanoi Sinulle: pelasta itsesi, jos olet Jumalan poika, niin me sinuun uskomme. Ja niin teit samassa tarkotuksessa – ettei ihmisiä orjuutettaisi ihmeiden kautta, vaan saisit heidät uskomaan Sinuun vapaasti ja ilman ihmeiden vaikutusta. Sinä janosit vapaata ja itsestään annettua rakkautta ja kieltäydyit ottamasta vastaan orjan intohimoista palvelusta korkeamman mahdin edessä, joka on ainaiseksi alistanut hänen tahtonsa. Sinä taaskin arvostelit ihmisiä liian korkeiksi, sillä vaikka he ovat kapinoitsijoita, ovat he syntyperäisesti orjia eikä mitään muuta.'